keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ei alkanut

hyvin tämä vuosi perheemme osalta. Ennen vuodenvaihdetta mies lasketteli kinttunsa tohjoksi ja on nyt ollut sairaalassa toista viikkoa odottaen leikkausta. Tästä syystä nyt kaikki koti-ja pihatyöt + koiranhoito lankeavat minulle. Viime viikolla sain vähän helpostusta kun Riku oli Maaritilla hoidossa,mutta käsityöt jäävät pakosta vähemmälle. Onneksi työväenkurssit alkavat ja saa vähän kivempaakin miettittävää. Eilen käväisin vaateompelutunnilla jossa jatkoin jakun ompelua. Dear Jane tunnit alkavat vasta ensiviikolla, joten minulla teoriassa mahdollista saada jokin rästiblokki tehtyä ennen tuntien alkua :)



Ruotsalaisessa tilkkukaupassa oli ale. Oli pakko tilata tämä lehti, kun etsin sitä jo viime keväänä Tanskasta NQTstä, mutten löytänyt. Pitäähän sitä vähän itseä piristää.

3 kommenttia:

  1. Harmillista, vähän ikävä aikaa nyt elätte mutta kyllä se siitä kirkastuu. Kerron kokemuksesta, pari vuotta sitten itse kaaduin ja jalka meni "poikki". Muutamaa vuotta aiemmin oli toinen jalka samalla tavalla murtunut ja ruuvien kanssa korjattiin. Hyvä on tullut molemmista vaikka jälkimmäisen paraneminen kesti LIIAN kauan. Myös kotiväen hermoja koetellaan kun potilas tarvitsee apua aika paljon päivittäisissä touhuissa.
    Piristä vaan itseäsi silloin tällöin niin jaksat auttaa miestäsi.

    VastaaPoista
  2. No voi harmi! (Laskettelu on ihan tyhmää, pitäis vaan hiihtää murtsikaa.) Toivon kovasti, ettei sataisi lunta enää. Leikkauksen jälkeen menee kuitenkin kauan toipilaana. Miehesi päasisi sitten suoraan nurmenleikkuuhommiin.

    VastaaPoista